Ajattomat luomukset (muutamia tviittejä)

Muutamia ajatuksia luomisesta.

1

Yksinäisyys on ihmisen perustila, enkä ole koskaan toivonutkaan muiden auttavan minua sen kanssa, sillä tiedän, ettei kukaan voi sitä todella tehdä. Olen ollut yksin jo yli kaksikymmentä vuotta ja oppinut jo kauan sitten viihtymään omassa seurassani. Kaikki tarvittava energia on täysin omavaraista. Vapain ja vahvin ihminen ei varmasti ole se, joka ei koskaan tunne yksinäisyyttä, vaan se, joka omaksuu sen ja ystävystyy sen kanssa.

Sitten on tietysti vielä eräs yksinäisyyden laji, syvältä maailmankaikkeudesta kumpuava, jota en halua kokea enää koskaan elämässäni. Koettuani sen vain kerran, olen sen jälkeen halunnut vain olla lähempänä ihmisiä, aina vain lähempänä. Onneksi tiedän, etten kohtaa enää sellaista hetkeä. Se aika on ikuisesti pysähtyneenä jossain maailmanlinjassa, ja minulle sekin on oma ikuisuutensa.

2

Todelta tuntuvaa, mutta sittenkin harhaa, kuin unta, kuin kangastusta. Sähköiset signaalit kulkevat monimutkaisten, toisiinsa kietoutuneiden hermoratojen läpi. Joka kerta kun ihminen muistelee menneitä, hän usein muokkaa tiettyjä muistoja, ja aivot muotoutuvat pikkuhiljaa uudelleen huomaamatta. Käytämme itse asiassa muistoja havaitaksemme menneen olemassaolomme. Näin tarkasteltuna, ovatko menneet minämme todella ikuisesti pysähtyneinä historiaan? Tuskin. Ne ja nykyinen minämme hengittävät yhdessä kaikissa tiloissa ja ulottuvuuksissa.

3

Kamppailu on ikuista, vastarinta on ikuista, ja vaikeudet ovat ikuisesti läsnä, joten tilojen vaihtelu ja toistuvuus on aivan normaalia. Kasvu tarkoittaa myös osittaista murtumista ja uudelleensyntymää. Vain kuolema ja täydellinen pysähtyneisyys voivat tuoda pitkäkestoisen rauhan.

4

Koen, että elämäni on matka kauneuden perässä: ihanat perimmäiset teoriat, kauniit persoonallisuudet, upeat maisemat, herkullinen ruoka… Kauneus piilee hetkessä ja ikuisuudessa, arkisessa ja suuressa, todellisuudessa ja illuusiossa, hyvyydessä ja pahuudessa, alistumisessa ja vastarinnassa. Jos en sitä hetkellisesti löydä, niin veistän itse itseäni ja luon omat teokseni. Olen tarkkailija, ihailija ja myös luoja.

5

Suuri joukko ihmisiä on innokas siirtämään eteenpäin biologisten DNA:nsa, kun taas toinen pieni joukko haluaa siirtää eteenpäin sielunsa DNA:n. Luominen on tapa saavuttaa kuolemattomuus. Teokset ovat ikuisempia kuin fyysinen ruumis.