Ajatuksiani Devotion-pelin sensuroinnista

Selvennys: Pyydän asiallista keskustelua. Red Candle -tiimi on jo pyytänyt anteeksi tapahtunutta kohua, ja nyt aion yrittää käsitellä itse tapahtumaa ja pohtia sitä hieman.

Ensinnäkin, mitä tapahtui?

Devotion on taiwanilaisen Red Candle -tiimin uusin peli. Vain kaksi päivää julkaisun jälkeen paljastui, että pelissä oli leimasin, joka sisälsi väitetysti loukkauksen maan johtajaa kohtaan. Tiimi pyysi välittömästi anteeksi ja vaihtoi kyseisen graafisen elementin. Yleinen mielipide kuitenkin kuohui nopeasti, ja leimasimesta alettiin mielikuvituksen siivin kuvitella, että koko peli olisi Kiinaa loukkaava. Tämä johti täyteen boikottiin, ja monet pelin ostaneet ryntäsivät Steamiin pyytämään hyvitystä ja jättämään massiivisesti huonoja arvosteluja. Lopulta peli sensuroitiin koko Kiinan internetistä yhden päivän sisällä, ja Steam poisti sen myynnistä Kiinan alueella.

Onko Red Candle -tiimi vastuussa tästä kohusta?

Vastuu on ehdottomasti olemassa, sillä ilman sitä kuvaa mitään tätä ei olisi tapahtunut.

Onko Red Candle -tiimi väärässä?

Mielestäni he eivät ole väärässä. Maan johtajan pilkkaaminen on sallittua missä tahansa demokraattisessa maassa, ja ihmiset vitsailevat siitä päivittäin, tottuneina siihen. Materiaalin lisänneekään ei luultavasti miettinyt asiaa sen syvemmin. Viisi vuotta sitten vallinneessa poliittisessa ilmapiirissä ihmiset olisivat todennäköisesti vain hymyilleet tällaisen pääsiäismunan nähdessään, pitäneet sitä hauskana eivätkä olisi ottaneet sitä vakavasti lainkaan. Jopa tänä päivänä internetissä on kaikenlaisia pilkallisia meemejä, artikkeleita ja kommentteja. Punainen rajamme kiristyy päivä päivältä, eikä Red Candlen tehtävänä ollut tietää tarkalleen, missä tämä raja kulkee. Meidän tulisi pikemminkin pohtia järjestelmän ongelmia, emmekä kääntää syyttävää sormea välittömästi kehitystiimiin.

Mitä tarkoittaa “salakuljetettu oma tavara”?

Kuulin tämän ilmaisun alun perin, kun joku käänsi teoksia, ja se tarkoitti sitä, että kääntäjä lisäsi tarkoituksella omia tulkintojaan toisen teokseen kääntäessään sitä, joskus jopa vääristäen alkuperäisen merkityksen. Mutta koko Devotion-peli on alun perin Red Candle -tiimin oma alkuperäisteos, täynnä heidän “omaa tavaraansa”, joten miten siinä voisi olla kyse “salakuljetetusta omasta tavarasta”?

Loukkaako se Kiinaa?

Pelissä oli korkeintaan vain yksi leimasin-pääsiäismuna. Kiinan loukkaaminen on pelkkää mielikuvituksen tuotetta, ja kehitystiimi on jo selittänyt ja pyytänyt anteeksi. Jos haluaa syyttää, tekosyy kyllä löytyy. Samankaltaisia kohtauksia nähtiin myös kulttuurivallankumouksen aikana. Kyllä, kyseessä on sanametsästys.

Ne, jotka kuvittelivat pelin loukkaavan Kiinaa, esittivät seuraavia väitteitä: Du Meixin = kohti Amerikkaa kääntyvä sydän Lu Gongming = Lu-kansalainen (viittaa Manner-Kiinan kansalaiseen) Lu Xin She = Manner-Kiinan sydän on kultti Pisteet 89 viittaavat tiettyyn kuuluisaan tapahtumaan Kynttilät 49 edustavat vuotta 1949 1987/10/1~1987/10/7 viittaa kansallispäivään

Todellisuudessa monet nettikäyttäjät kuvittelivat vielä seuraavaa: Du Meixin = dmx = iso tähti Meixin = “taikauskon” taijinkielinen ääntäminen Lu Gongming = “valoisa tie” -taijinkielinen ääntäminen Lu Xin She = X-sydänseura, X-sydänyhdistys, X-sydänlahko ovat yleisiä nimityksiä Taiwanissa 89 ja 49 kaltaiset kaksinumerot viittaavat Taiwanissa yleensä tasavallan vuosiin (Minguo), eivät kalenterivuosiin Koska rituaali kestää 7 päivää, ja 7.10.1987 oli samana vuonna keskisyksyn juhla, jolloin tapahtui myös puolivarjokuunpimennys. Keskisyksyn juhlana perheen ei voi kokoontua yhteen, mikä viittaa perheen hajoamiseen ja on pelin antama vihje. Samalla kuunpimennys symboloi uskonnollisessa kulttuurissa suurta onnettomuutta ja demonien esiinmarssia, ja tämän päivän valitseminen rituaalin viimeiseksi päiväksi lisää pelin kauhua.

Niinpä niin sanotut Kiinaa loukkaavat väitteet ovat pelkkää ylitulkintaa ja mielikuvituksen tuotetta.

Tarkoittaako maan johtajan pilkkaaminen koko maan pilkkaamista?

Ei. Presidentti Trumpia haukutaan joka päivä, ulkomaalaiset pilkkaavat amerikkalaisia, ja amerikkalaiset itsekin pilkkaavat, mutta he eivät pidä sitä koko Amerikan haukkumisena. Yksilön ei pitäisi olla valtion symboli, ja tätä ilmiötä on pyrittävä välttämään nykyaikaisten demokratioiden rakentamisessa. Tässä kohussa näin kuitenkin merkittävän osan ihmisistä, jotka juuri tällä asenteella aktivoituivat ja siirtyivät “hulluustilaan”, kun heidän “kytkimensä” laukaistiin.

Nykyinen sananvapausympäristö kiristyy, mutta kukaan ei osannut odottaa, että tilanne olisi jo näin paha. Kolmen päivän aikana julkaisusta peli sai valtavasti positiivista palautetta, kunnes joku paljasti leimasimen, ja sen jälkeen joukko ihmisiä alkoi kuvitella kaikenlaisia viittauksia, kokivat tulleensa loukatuksi, ja sitten asia nostettiin valtion tasolle, väittäen pelin loukkaavan Kiinaa. Välittömästi alkoi massiivinen “boikotti” – ihmiset kiroilivat viesteissä, roskasivat kommenttikenttiä videoissa vaatien pelin poistamista, ryntäsivät Steamiin hakemaan hyvitystä ja jättämään huonoja arvosteluja. Lopulta peli sensuroitiin koko Kiinan internetistä puolessa päivässä.

Tai ehkä ympäristö ei ole vielä niin paha, vaan pikemminkin paineen alla ihmisten itsesensuurin aste on edennyt näin pitkälle.

Pitäisikö taiteeseen sekoittaa politiikkaa?

Aina löytyy niitä, jotka sanovat, että pelien/kirjallisuuden/elokuvien/musiikin ja muiden taiteen muotojen pitäisi olla “puhtaita” eikä niihin pitäisi sekoittaa politiikkaa. Anteeksi vain, mutta taide ei ole koskaan ollut kaukana politiikasta, ja monet erinomaiset taideteokset ovat sisällöltään tiiviisti sidoksissa politiikkaan. Taiteella tulisi olla suurin mahdollinen vapaus ilmaista itseään täysin, mukaan lukien inhimillisyyden vapauttaminen ja poliittinen kritiikki. Toisaalta sanotaan, ettei taide saa käsitellä politiikkaa, ja toisaalta politiikka puuttuu mielivaltaisesti taiteeseen (elokuvien, kirjojen, pelien sensurointi) – tämä on jo itsessään varsin ristiriitaista toimintaa. Taide voi ja sen pitäisi käsitellä politiikkaa. Taiteen kriittinen tapa puhutella ihmisiä on tehokkaampi kuin tavallinen saarnaaminen, ja taiteen tulisi yrittää omilla voimillaan murtaa sille asetettuja rajoituksia.

Muita ajatuksia

Steamin Devotion-keskustelufoorumi, joka oli juuri kokenut kahden päivän roskapostivyöryn ja kerännyt tuhansia kiihkeitä viestejä, alkoi vähitellen jäähtyä. Otsikoista oli myös selvästi havaittavissa, että suurin osa uusista viesteistä oli pääasiassa asiallisia keskusteluja. Niissä alettiin pohtia syitä tapahtumien taustalla, ja Taiwanin ja Manner-Kiinan verkon käyttäjät alkoivat keskustella poliittisten näkemystensä eroista ja niin edelleen. Monet taiwanilaiset taas ilmaisivat, etteivät he pidä johtajien pilkkaamista minään vakavana asiana – esimerkiksi nettikäyttäjien tai median Tsai Ing-wenin haukkuminen on heille arkipäivää, johon he ovat jo tottuneet. Sen sijaan he pitivät hieman huvittavana, kuinka mannerkiinalaiset reagoivat pieneen asiaan niin massiivisesti.

Lisäksi, jos et pidä pelistä, voit henkilökohtaisesti pyytää hyvitystä ja antaa huonon arvion, eikä siinä ole mitään ongelmaa. Mutta et voi yksilöllisten mieltymysten perusteella sitoa kaikkia muita ja vastustaa muiden pelaamista. Onko tällainen kaikkien osallistujien massiivinen boikotti ja roskapostitus normaalia, ja onko se mennyt liian pitkälle? Jos se ei ole normaalia, niin mikä on vialla tämän hulluuden takana?

Meidän tulisi pikemminkin pohtia järjestelmää ja koulutusta.

Sanot, että politiikka on sinusta kaukana, etkä pidä siitä, joten et halua edes nähdä sitä. Todellisuudessa politiikka on tiiviisti sidoksissa elämääsi. Huomaat, että kesken jäänyt TV-sarja poistetaan yhtäkkiä, että suosikkisi BL-romaani kielletään, että juuri lähettämäsi Weibo-päivitys poistetaan, että pitkään seuraamasi bloggaajan tili katoaa yhtäkkiä, ja kun yrität etsiä tietoa, näet “ei näytetä asiaankuuluvien lakien ja säännösten mukaisesti”. Huomaat, että rohkea tekosi voi johtaa vankeuteen, että lapsellesi ostamassasi maitojauheessa on melamiinia, että lapsesi päiväkodissa on kolme väriä, että juuri annettu rokote on vanhentunut, että vanhempasi ovat ostaneet valtavan määrän Quanjianin terveysvalmisteita, että olet joutunut talouspetoksen uhriksi etkä saa apua, ja kun haluat tehdä vetoomuksen, huomaat olevasi mustalla listalla, etkä voi matkustaa suurnopeusjunalla. Huomaat, että maailma näyttää olevan sekaisin, mutta televisiosta tulee vain rauhaa ja ylistyslauluja kaikkialla… Politiikka on itse asiassa kaikkea, mitä teet ja koet: ruokasi, vaatteesi, asuntosi ja liikkumisesi. Et voi paeta politiikkaa. Politiikka ei ole vain hallitus, vaan myös oikeusvaltio, valvontajärjestelmä ja kaikki kansalaiset. Sinun tulisi myös ymmärtää, että poliittinen koulutus, jonka saamme luokkahuoneessa, on puutteellista, jopa vääristynyttä. Ne tylsät kappaleet, jotka on pakko opetella ulkoa, eivät ansaitse nimeä “politiikka”. Tämän osion tarkoituksena on, ettei kukaan pitäisi politiikkaa paholaisena. Politiikka on lähellä sinua, ja mitä voimme tehdä, on oppia valvomaan ja käyttämään kansalaisoikeuksiamme. Sillä tulevaisuudessa eri alojen johtajina saattavat olla luokkatovereitasi. Ympäristön parantamiseen kuuluu muiden valvonnan lisäksi myös itsemme hillitseminen.

Nämä ovat vain joitakin keskeneräisiä ajatuksiani. Jos sinulla on jotain sanottavaa, olet tervetullut kommentoimaan asiallisesti, olivatpa näkemyksesi samat tai erilaiset.

Jälkikirjoitus: Yritin neljä kertaa jakaa tekstin kuvakaappauksen ystäväpiirissäni, mutta se ei mennyt läpi. Sama kävi sen jälkeen, kun olin sumentanut “Devotion”-sanat. Niinpä luovuin siitä. On paljon virkistävämpää laittaa suoraan blogilinkki.

Suositeltavaa luettavaa: 《還願》爭議的兩重模糊：遊戲表達的意義與「被侮辱」主體 (“The Initium” -lehden lukijakirje, vaatii VPN-yhteyden lukemiseen)